Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sunny
Kotisivut: http://www.vktunturitassu.suntuubi.com/

27.04.2013 14:56
"Ruff, ruff!" alkaa kuulumaan sänkyni vierestä."Ceri, anna vielä vähän aikaa!" huudahdan väsyneenä armollisesti. "Ruff, ruff, ruff..." nyt se vain paheni. "No okei, voit olla jo hiljaa, oletko nyt tyytyväinen?" tokaisin. Ceri alkoi heiluttaa häntää ja venytellä jalkojani vasten hyvillään. "No kyllähän minä sen tiedän, että sinä et tykkää olla yksin!" sanoin. "Kuka on ihana, kuka? No sinä olet, sinä olet!!" innostuin. Kun olin syönyt aamupalan ja Ceri myös, pessyt hampaani ja pukenut lähdin käyttämään Ceriä lenkillä puistossa. "Noh, Ceri, tänään sinä menisitkin sitten takaisin kennelille! Mutta vasta sitten illemmalla!<3" muistutin Ceriä, aivankuin se nyt jotain siitä olisi välittänyt, edes ymmärtänyt
Kun olimme olleet jonkin aikaa puistossa ajattelin, että voisimme käydä koirapuistossa, siellä Ceri voisi leikkiä toisten koirien kanssa ja purkaa energiaa, kun tuo meidän äskeinen riehuminen ei näyttänyt vähentävän sitä ollenkaan Kun saavuimme koirapuistolle aloin miettiä mikä ihme tuolla oikein on, kun monet ihmiset olivat kokoontuneet hyvän ystäväni Moonin ympärille. "Mikä sinulla on?" kysyin jo kaikki mahdolliset tapaturmat päässäni pyörien. "Milla on kadonnut..." Moonin lause jäi kesken, kun Ceri alkoi vinkumaan huolesta, ihan kuin se olisi ymmärtänyt mitä Moon sanoi, ymmärtäähän sen Milla on Cerin hyvä ystävä. "Milla on kadonnut!!??" huudahdin ja varmistin samalla kuulevani oikein. "Kyllä olin täällä Millan kanssa, kunnes eräs ystäväni tuli tähän ja aloimme jutella. Katsoin aina välistä Millan touhuja, mutta yhessä vaiheessa tarkistaakseni Millan tekemiset, se oli poissa!"hän kertoi itku kurkusta pursuen. "No o..." lause jäi taas kesken, kun Ceri lähti vetämään ihan hullun lailla. "Minne sinä nyt?" huudahdin Cerille. "Moon tule mukaan, ehkä Ceri on saanut vainun Millasta."
Samalla kun juoksimme kauemmaksi koirapuistosta, kysyin: "Niin, siis oletko etsinyt Millaa mistään?". "Että olenko! No olen kolunut melkein koko kaupungin!" hän huudahti. "No ehkä pääsemme sen jäljille Cerin avulla, älä huolehdi, kyllä se löytyy!"
Nyt olimme jo metsässä kaukana kaupungista, Ceri kävi vain kärsimämmättömäksi. Yhtäkkiä jostain kuului vinkumista. Menimme lähemmäksi... "MILLA!" huudahdimme yhtä aika. "Mitä sinä oikein täällä teet? Miten ylipäätään pääsit pois koirapuistosta?..." Moonin suusta alkoi virrata kysymyksiä kuin vesi purossa.
Kun olimme katsoneet vähän aikaa mikä Millaa oikein vaivasi, huomasimme, että sen jalka oli kipeä tietystä kohdasta painattaessa- se oli venähtänyt.
Kotiin päin lähdettäessä meillä oli vähän hankaluuksia, sillä Milla ei voinut kävellä ja sitä oli vaikea kantaa, kun se sen verran iso koira olikin, mutta kyllä se sitten saatiin onnistumaan. Matkalla mietimme miten Milla oli tänne joutunut, aluksi tuli vaikka kuinka monia vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei oiekin kuulostanut tilanteeseen sopivalta. Yhtäkkiä Moon keksi: "Nyt tiedän Milla on varmaan karannut kaikkien huomaamatta, samalla, kun joku toinen oli hakenut koiransa pois sieltä." "Niin siinä varmasti on käynyt, se on kaikista syistä viisaimman kuuloinen!" tokaisin.
Nyt Milla ja Moon oli saatu turvallisesti perille kotiinsa ja minä ja Ceri olemme päässeet pitkän päivän jälkeen takaisin kennelille. Kerroin Lumisaralle mitä oli tapahtunut ja kuinka hienosti Ceri oli toiminut. "Siinäpä meillä on ihan oikeasti sankarikoira!" huudahti Lumisara. "Ceri saat mennä vielä yhdeksi yöksi Sunnyn luokse vähän niinkuin palkinnoksi noin hienosta toiminnasta!!!" Se oli ihanaa kuultavaa korvilleni sillä saisin olla Cerin kanssa, mutten ollut ainut kuka iloitsi sillä Cerikin oli hyvin tyytyväinen tähän.

LOPPU!

Vastaus:

Erittäin hyvä tarina! Saat 43€

Nimi: Anssu

30.12.2012 11:59
Jep, toisesta päivästä tuli mahtava!
Heräsin Turon vierestä, ja mietin hetken missä olin. Kun sitten myös TAJUSIN että Turohan OLI vieressäni, hoksasin. Laitoin sille sen suosikki ruokaa, ja kaadoin kuppiin vettä. Sillä välin, kun se söi, vaihdoin vaatteet. Syömisen jälkeen, Turo tuli häntä vispaten jalkoihini.
- Jaaha, haluut leikkiä? Nauroin ja otin sen lempi vetolelun pussistani, harmiksi vain, en ollut ehtinyt ostaa sille omia, nämäkin olivat serkulta lainattuja. No, eipä Turoa hirvittävästi kiinnostanut, olivatko ne sen omia, vai lainattuja, sillä se rakasti leikkimistä! Yhtäkkiä Lumisara tuli huoneeseen.
- Tuletko katsomaan yhtä juttua? Hän pyysi.
- Ööööhhh, joo tuun! Sanoin ja jätin lelun Turolle. Se kyllästyi heti kun lähdin ovesta. Kävelimme aulaan, ja Lumisara pyysi minua sulkemaan silmäni. Joku tassutteli huoneeseen.
- Voit avata silmäsi! Lumisara sanoi. Avasin silmäni, ja ette kyllä IKINÄ usko kuka siinä oli. Siinä aivan edessäni seisoi MINKA! Oli vaikeaa olla kiljumatta, mutta yritin silti. Minka juoksi pyörimään jalkoihini. Ja minä rapsuttelin sitä kaikkialta, kunhan vain ehdin! Minka istahti lopulta lattialle mutta sen häntä vispasi vieläkin. Ihmettelin, että miten se muisti minut vielä? Siitähän oli kai jo vuosi, kun näimme viimeksi... Noh, nyt oli aika antaa myös Turon iloita. Kävelimme ovelle, ja käskin Minkan istua. Avasin oven, ja Turo kipitti luokseni lelu suussaan. Silloin Minka ei jaksanut enää odottaa se syöksähti ovesta sisään kuin pallosalama, ja suoraan Turon luo. Turo hämmentyi, kun näki ns. "tyttöystävänsä" melkein vuoden jälkeen. Lelu tippui sen suusta, pelkästä ihmetyksestä. Tosin sekään ei kestänyt kauaa, pian ne leikkivät tyädellä teholla.
- Mennäänkö ulos? Kysyin karvaturreiltani. Kysymys oli turha! Pian olimme Aurinkorannan takapihalla, koska minulla ei ollut vielä hihnaa Minkalle. Heittelin kumipalloa, ja välillä niille tuli leikkimielistä kärhämääkin, että kumpi saisi pallon. Tänään menisin ostamaan koirilleni kunnon pedit, ruokaa, jne. Sillä nyt olin varma että minulla olisi hieman rahaakin... Leikimme pitkään, kunnes sanoin, että nyt pitäisi mennä sisälle, alkoi nimittäin hämärtää. Menimme siis sisälle, ja laitoin koirille vielä viimeisen kerran kuivamuonaa, sillä pian ne saisivat uutta! Ne söivät söpösti samasta kupista ja joivatkin samasta! Melkein nauroin, kun niitten kuonot melkein jäivät kiinni kuppiin! Nähdään pian! Sillä kävisin kaupassa ja soitin äidilleni, että jäisin Minkan takia toiseksikin yöksi, MUTTA nyt se ei käynytkään  Huomenna on katsos uuden vuoden aatto... Äitini perusteli. Mutta sain olla pitempään, kuin ennen kumminkin. Pidimme hauskaa koirien kanssa. Ennen lähtöäni, rapsutin niille jäähyväiset ja lähdin vastentahtoani. En pääsisi huomenna, mutta tiistaina kyllä pääsisin! Moikkasin Lumisaralle ja lähdin kotiin.
Lopppu  (ehk yks surkeimmista lopuista, et sori )

Vastaus:

Musta se loppu oli ihan hyvä Kiva tarina! Saat 36€

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kennelsorbet.suntuubi.com

31.07.2012 11:12
Juoksin Aurinkorantaan.
- Moi! Huikkasin Lumisaralle ja syöksyin Turon huoneeseen. Silläkin oli ilmeisesti ollut ikävä minua. Se hyppäsi minua päin ja melkeen kaaduin lattialle.
- Mitä Turrukalle on kuulunut? Nii, mitä, mitä mitä mitä mitä!
Lässytin Turolle, koska se näytti rakastavan sitä... Ruokin Turon ja annoin sille vettä. Sitten kävin hakemassa sen pannan ja hihnan.
- Nyt mennään leikkimään! Sanoin Turolle, ja sen häntä alkoi vipattaa puolelta toiselle sellaista vauhtia, että luulisi, että Turolla olisi 30 häntää. Laitoin Turolle pannan ja hihnan ja otin "Yllätys" pussin mukaan. Serkkuni oli ostanut juuri Turoa varten leluja, sillä hänen mielestään tämä oli niin söpö! No, olihan se minunkin mielestäni mutta... No, jokatapauksessa menin kertomaan Lumisaralle minne menimme ja lähdimme sitten portista ulos. Kävelimme hiljaisuudessa, kunnes tulimme metsänreunalle. Olin jo aikaisemmin piilottanut sinne leluja, mutta nyt minulla oli hieman lisää mukanani. Olin kertonut kaikille, jotka aikoivat lenkittää koiraansa metsässä, ideastani, ja hekin olivat innostuneet, ja luvanneet tuoda turolle leikkikavereita. Päästin Turon vapaaksi, ja se lähti heti tutkimaan metsää. Kun se löysi yhden sen leluista, se ilahtui ja sen häntä vipatti edestakaisin vieläkin nopeampaa. Se nappasi lelun innoissaan ja lähti juoksemaan karkuun lelu suussaan. Näin dobermannin ja tunnistin sen välittömästi. Raikas. Mutta... En nähmnyt sinttua... Vaan koirakouluttajan. HUH! Raikasta oli koulutettu ja kouluttaja oli ilmeisesti saanut pitää sen itsellään. Raikas ei enää ilmeisesti muistanut mitään ja se tuli häntä heiluen Turon luo. Mutta Turo muisti. Se alkoi suojella minua salamana.
- Turoo, lopeta toi tollanen! Raikas on nyt sun uus kaveris! Sanoin, ja Turo hämmentyi sanoistani. Mutta se lopetti ja jatkoi leikkiään sulassa sovussa Raikkaan kanssa. Ne etsivät innoissaan leluja puskista, ja vähitellen koiria tuli lisää ja lisää. Ja niillä oli hauskaa. Huomasin että Turokin nautti täysin siemauksin Raikkaan kanssa olemisesta. Kun tuli ilta, ne eivät olisi MILLÄÄN halunneet erota toisistaan. Keräsin lelut metsästä ja kutsuin Turon päättäväisesti luokseni. Se tuli, joskin vastahakoisesti... Kun tulimme Kenneliin, Lumisara kysyi:
- No, oliko Turolla hauskaa?
- Joo, siitä ja Raikkaasta tulikin kaverit. Vastasin. Tosin heti sen perään kuului kova ääninen "KOPS" Ja lumisara oli pyörtynyt.
- Ups! Sanoin ja menin hakemaan vettä. Kaadoin vedet lumisaran naamaan.
- MITÄ MISSÄ PALAA!? Lumisara hätkähti. Pyöräytin silmiäni, ja kerroin koko jutun.
- Jaa... Sitten Lumisara puhkesi nauramaan. Hän nauroi varmaan 10 minuuttia putkeen. Kun hän lopetti hän sanoi, ettei tiennytkään että Turo oli anteeksiantavaa merkkiä... Naurahdin ja menin Turon kanssa sen huoneeseen. Riisuin siltä varusteet ja tein sen lempiruokaa. Koiranpurkkimuonaa sekoitettuna lihanpalasiin. Turo hotki ruoan innoissaan ja latki hieman vettä. Leikin vielä vähän aikaa Turon kanssa ennenkuin lähdin kotiin. Mutta tulinkin vielä illalla takaisin! Olin vain käynyt hakemassa yötavarani mukaan. Turo ilahtui suunnattomasti, kun tajusi minun jäävän yöksikin. Se heilutti häntäänsä ja haukkui pelkästä ilostaan. Leikin sen kanssa myöhään yöhön, kunnes sitä alkoi väsyttää ja menimme kummatkin nukkumaan. Turo tuli aivan viereeni, aivan kuin suojelemaan. Seuraavasta päivästä tulisi mahtava, ajattelin ja nukahdin.
Loppu!
Hope you like it!

Vastaus:

Yes!I like it! Todellakin, tosi hyvä tarina Pidin tästä tosi paljon... saat: 48t

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kkkepparit.suntuubi.com

04.06.2012 10:11
Jatkoa...
Yritin nousta, mutta Raikas istui päälläni yhä ja tuntui painavan ainakin tonnin. Turo vain murisi. Odotin että se tekisi jotain muutakin kuin murisisi mutta turhaan. Höpsö koira. Sitten Turo tekikin sen mitä olin odottanutkin. Se hyökkäsi Raikkaan kimppuun. Mikä ei ollut kovin järkevää sillä Raikas oli nykyään hieman vahvempi kuin pentuna jolloin Minka tappeli sen kanssa. Turo ja Raikas löylyttivät toisiaan kunnolla ja minä nousin äkkiä pystyyn.
- Turo! Tänne poika! Huusin Turoa ja uskoin että se kuuntelisi.
- Krhm, TURO TÄNNE! Huusin uudellen hieman topakammin. Sitten vasta Turo tajusi ja yritti tulla luokseni mutta Raikas hyökkäsi uudelleen. Ja sitten minulle riitti. Ja kun minä suutun se ei ole mukavaa katsottavaa... Saatikka kuunneltavaa. En ollut ennen lyönyt ketään köniin, mutta nyt alkoi tuntua siltä että voisin vaikka lyödäkin Sinttua.
- Käske koirasi pois Turon kimpusta! Sähisin hampaitteni välistä niin ilkeästi kuin osasin.
- Oi! Siis mua pelottaaki ihan hirveesti! Sinttu kiusasi.
- Parempi oliskin, mä sanon vielä kerran kauniisti. MUTTA jos et sitten tottele voit uskoa että kohta et ole enää sitä keimailevaa prinsessaa siinä! En edes uskonut että näkisimme vielä, joten saanko kysyä, MITÄ SÄ VIELÄ TEET TÄÄLLÄ!? JOS KERRAN VIHAAT AURINKORANTAA NIIN HIRVEESTI NIIN MIKS EES OOT TÄÄLLÄ LÄHISTÖLLÄ!!!??? Huusin naama tulipunaisena.
- No...
- ETKÖ OSAA EES PUHUA!? Sitä paitsi mistä sait Raikkaan? Mä laitoin sen eläinsuojelu kotiin josta se voitaisiin hakea parempaan kotiin.
- Ostin sen sieltä valepuvussa.
- Sä oot kierompi kuin korkkiruuvi, NYT KÄSKE SE TONNIN PAINONEN NORSU POIS TURON KIMPUSTA TÄLLÄ SEKUNNILLA!!!
- NO OMA KOIRAS ON SITTE HIIRI JOS MULLA ON NORSU!
- Hah! No sitte sun norsus pelkäis mun hiirtä koska norsut pelkää hiiriä! Kiusasin ja katsoin miten Sinttu reagoisi.
- Turo yritti edelleen noudattaa käskyäni mutta Raikas hyppäsi Turon päälle.
- Käske nyt se koirasi pois siitä senkin mielipuoli! Huusin Sintulle yhä, mutta hieman rauhoittuneempana.
- No, kutsu itse omasi!
- MÄHÄN YRITÄN MUTTA SUN KOIRAS ON VÄHÄN TIELLÄ!
Nyt en enää kestänyt ja menin itse hakemaan Turon pois... Tai ainakin yritin. -.- Vihdoin Turo teki viimeisen liikkeensä ja puri Raikasta jalkaan. Raikas ulvaisi kovaa ja hypähti pois Turon päältä. Turo juoksi suoraan luokseni ja kyyhötti vierelläni.
- Sinttu, toivon todella ettemme enää näe. KOSKAAN!
Sanoin Sintulle. Sitten nappasin kännykkäni ja soitin poliiseille (pitkästä aikaa)
- Poliisilla. Vastattiin puhelimessa. Kerroin koko jutun ja huomasin että Sinttu yritti karata. Sain lopettaa puhelun juuri ajoissa, ja käskin Turon vielä kerran perään. Itsekin lähdin juoksemaan kun Turo viiletti vauhdilla Raikkaan ja Sintun eteen.
- Mähän sanoin ettet oo enää prinsessa! Sanoin Sintulle. Pian poliisit tulivat hakemaan Sintun ja vein Raikkaan jo toistamiseen kouluttajalle ja sieltä käskin viedä koulutuksen päättyessä eläinsuojelu taloon, missä ei lopetettu eläimiä... Kävelin Turon kanssa takaisin ja mietin kuinka vaarallinen Sinttu oli. Ei siinä muuten mitään, mutta en uskonut näkeväni häntä enää ikinä, kun Minka taisteli urheasti puolestani. Nyt kyyneleet tekivät taas tuloaan. Turo oli ihan kunnossa lukuun ottamatta pientä naarmua jalassa. Menimme huoneeseen jossa laukkuni oli. Kaivoin laukusta serkultani saamia koiran leluja sekä koirashampoota ja harjan. Turo oli taas ihan mutainen, mutta en ihmetellyt se oli kierinyt Raikkaan kanssa maassa tapellessaan. Raikkaalle oli vain helpompaa kun sillä oli lyhyt turkki. Pesin Turon taas ja harjasin takut pois sen turkista uudelleen... Sitten laitoin sille ruokaa ja vettä ja annoin sen juoda ja syödä. Sitten vein sen Lumisaran luokse ja kerroin mitä oli tapahtunut. Lumisara halusi pyörtyä mutta tutki kuitenkin Turon. Hän puhdisti naarmun ja sanoi että Turo tarvitsisi vain lepoa. Hyvä, ajattelin sillä ei minulla juuri nyt olisi rahaa ollutkaan eläinlääkäriin. Menimme takaisin Turon huoneeseen.
- hankin sulle kyllä vielä koira kamun! sanoin Turolle ennen kuin nukahdimme.
Loppu.


Vastaus:

Erinomainen tarina!Kuvailet NIIN hyvin.... Saat 38t

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kkkepparit.suntuubi.com

03.06.2012 09:13
Tossa kohassa "Nanosekunnissa min oli kaadettu maahan ja painava dobermanni oli päälläni." Tarkotin *Nanosekunnissa olin kaadettu maahan ja painava dobermanni oli päälläni"

Vastaus:

Ok

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kkkepparit.suntuubi.com

03.06.2012 09:12
Lähdin aamulla aikaisin eväät mukanani kenneliin. Olin saanut luvan jäädä yöksi sinne. Moikkasin Lumisaralle ja juoksin Turon huoneeseen.
- Heippa, kultapoju! Moikkasin Turoa kun se tuli pomppimaan ympärilleni. Annoin sille aamupalaa ja leikin sen kanssa.
- Mennäänkö ulos? Kysyin, vaikka muistin yhä eilisen tapahtumat tuoreesti. Laitoin Turon hihnaan ja kerroin Lumisaralle että lähtisin lenkille.
- Selvä, mutta ole varovainen.
- Öööö, ainahan mä oon, mut miks?
- Se Sintun kuvatus on taas vapaalla jalalla.
- Oh, god! Ok, oon varovainen.
Samalla kuitenkin mietin "Jos se nyt tulee kiusaaman mua, niin höykytän sen elävältä!" Turo katsoi minua innokkaana joten lähdimme takaisin metsään. Aioin näyttää Turolle että männynkävyissä ei ollut mitään pelottavaa. Metsässä hain männynkävyn ja näytin sitä Turolle. Sitten tiputin sen päähäni ja Turo säpsähti. Tein sitä niin monta kertaa että päähäni alkoi sattua ja vihdoin Turo näytti ymmärtävän. Välillä en vain kertakaikkiaan tajunnut Turoa. Mitä pelottavaa oli kävyissä? Viattomissa männynkävyissä? Eivät ne ainakaan minun mielestäni tehneet mitään... Paitsi aiheuttivat pääkipua kun opetin Turoa. Kuulin jotain. Tytön puhetta. Kahden, ei useamman tytön puhetta. Katsoin taakse päin mutta sieltä tuli ihan tavallisia pikkutyttöjä.
- Oi! Kattokaa tota eiks ookki ihana!! Yksi tytöistä näki Turon. He tulivat luokseni.
- Saako sitä silittää? Kysyivät tytöt.
- Joo, se on kiltti koira. Sanoin ja tytöt silittivät vuorollaan Turoa. Ja Turo näytti säteilevän huomion keskipisteenä. Naurahdin Turolle ja kun tytöt lähtivät jatkoin minäkin matkaani. Tytöt jatkoivat siis eteenpäin ja minä menin eritietä.
- Hei, kattokaa! Tuolla on toinenkin söpö koira!
- Saako sun koiraa rapsuttaa?
- EI! Oottekste ihan tyhmiä?
- No, oot kyl iha ite, tuol oli yks kiva tyttö ja sellane suomenlapin koira ja...
- Ootas hetki suomenlapinkoira? Missä?
- Tuolla... Tyttö osoitti suuntaa.
- Kiitos! Sanoi koiran ulkoiluttaja ja lähti juoksemaan koiransa kanssa. Kävelin Turon kanssa ihan rentona. Mutta...kaikki ei ole aina täydellistä. Muistatteko tämän?
- RAIKAS HYÖKKÄÄ!!!
Kyllä, varmasti muistatte. Ja sen minä nyt kuulin. Nanosekunnissa min oli kaadettu maahan ja painava dobermanni oli päälläni. Hihna oli lepsunut käsistäni ja kipu oli uskomaton. Sitten kuulin jotain rohkaisevaa. Turon. Tai tarkemmin Turon murinan mutta en nähnyt mitään kun olin mahallani maassa...
Jatkuu...

Vastaus:

Hieno tarinan alku, odotan innolla jatkoa

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kkkepparit.suntuubi.com

02.06.2012 19:40
Ja tossa tarinassa olin sitte ottanu tavarat kotoo varmuudeksi kun tiesin ettei täällä saa mitään valmiina

Vastaus:

Joo

Nimi: Anssu
Kotisivut: http://kkkepparit.suntuubi.com

02.06.2012 18:50
Aamun ensimmäiset säteet tulvivat ikkunastani sisään. Olin taas unohtanut sulkea verhon... Nousin ylös haukotellen ja ensimmäinen ajatukseni oli KESÄLOMA! Puin päälleni ja menin ikkunan ääreen. Aurinko oli noussut ja linnut lauloivat. Voiko täydellisempää päivän-alkua toivoa? Tassuttelin alakertaan ja täytin murokupin. Piti olla hiljaa sillä kukaan muu perheestäni ei ollut vielä herännyt. Yhtäkkiä mieleeni tuli TODELLA tärkeä asia. Olin luvannut aloittaa hoitamaan Turoa! Piitkästä aikaa! Hotkin aamiaiseni ja mietin "Kuinka saatoin unohtaa!? Oonko vähän tyhmä tai jotain??" Kirjoitin lapun vanhemmilleni sillä veli tuskin edes välittäisi jos olisin poissa... Jätin lapun keittiön-pöydälle ja nappasin vielä omenan mukaani ja ryntäsin ovesta ulos. Lähdin pyöräilemään pitkästäkin pitemmästä aikaa kohti Kennel Aurinkorantaa. Samalla mietin: "Muistaakohan Turo mut vielä, ja jos muistaa onkohan se mulle vihanen?" Saavuin kennelin pihaan ja lukitsin pyöräni. Ryntäsin sisälle ja huomasin Lumisaran.
- MOI! huikkasin ja juoksin halaamaan häntä.
- MOIKKA! Huusi Lumisarakin innoissaan. pitkästä aikaa! Ihanaa kun tulit hoitamaan Turoa! Se oottaa sua jo mee vaan sen huoneeseen. Lumisara touhotti ja hymyili innoissaan. Tosin olin itsekkin yhtä innoissani. Mutta miksen olisi? Olin ollut kiireinen en ollut ehtinyt hoitaa, minut erotettiin hoitolasta, ikävöin Minkaa ja se oli poissa. En löytänyt sitä sivuilta ja mietin onko se myyty? Enkö näe Minkaa enää koskaan? Kyynel oli pyrkinyt silmäkulmaani kunnes huomasin Turon. Ja tietty menin hoitamaan sitä! Olin kestänyt ilman sitä monta piinallista kuukautta! Juoksin täysiä Turon huoneeseen ja avasin oven mutta hiljaa ja varovaisesti. Mutta Turo ei varonut. Ei ollenkaan. Päinvastoin, se ryntäsi minua päin ja hyppi kuin mikäkin sirkuskoira.
- Moooi, mitä söpöliini? Mitä mun pikku hassutassu? ootko söpö? Oot sä kyl TOOSI söpsykkä? Lellittelin koko ajan minua nuolevaa Turoa. Halasin sitä ja meinasin purskahtaa itkuun. Hautasin käteni sen pehmeään ja tuuheaan turkkiin ja haistoin Turoa. Sama tuoksu kuin silloin kun Minkakin oli täällä. Nyt en enää voinut pidätellä itkuani. Kyyneleet tulvivat silmistäni ja Turo huomasi sen. Se yritti lohduttaa minua ja nuoli sitämukaan kyyneleitä pois kasvoiltani kun niitä tuli. Se oli selvä, ikävöin Minkaa ja sen pentuja joiden nimiä en edes muistanut! Paitsi Säteen mutta sekään ei ollut sen oikea nimi... Yritin piristyä ja ajattelin että onhan minulla sentään Turo. Olin ottanut laukkuuni hieman leluja ja herkkuja Turolle ja aloin leikkimään sen kanssa. Vaihdoin sille myös veden ja laitoin ruokaa. Kun Turo oli syönyt lähdimme lenkille. Astuimme ulos Aurinkorannan portista ja menimme metsäpolulle. Siellä oli melko hiljaista, vain lintujen laulu ja puiden humina sekä tietty Turon tassun äänet kun ne astuivat hiekalle. Kaunista, lumoavaa ja ihanaa. Yhtäkkiä puusta tippui käpy, ja se tippui keskelle päätäni. "KOPS" kuului ja Turo säikähti se tempaisi hihnan sekunnissa kädestäni ja lähti juoksemaan syvälle metsään.
- TURO! TUU TAKASIN! Huusin epätoivoisena ja lähdin juoksemaan sen perään. Oksat raapivat kasvojani inhottavasti mutta en välittänyt siitä. Olin menettänyt Minkan joten en missään tapauksessa aikonut menettää Turoakin. Sitten se kuului. Korvia vihlova ulvaisu.
- TURO! MÄ TUUN! huusin ja taisin kuulostaa melkoisen tyhmältä. Etsin Turoa kauan löytämättä sitä. Ulvaisu pyöri mielessäni. Oliko Turolle käynyt jotain? Sitten näin mustan karvakasan.
- TURO! Huusin ties kuinka monetta kertaa ja kaikista epätoivoisimmin. Rynnin oksien läpi tuon karvakasan, anteeksi, siis Turon luokse ja katsoin tarkemmin. Turon jalka oli jäänyt kiinni jäniksen koloon... Väkersin siinä aikani ja vihdoin siis VIHDOIN sain Turon jalan irti. Se nuoli minua (taas) ja aloin tutkia sen jalkaa. Se oli kunnossa. Kai, en ole eläinlääkäri... Mutta siinä ei ollut turvotusta ja sillä pystyi kävelemään ja juoksemaan, joten kai se oli kunnossa. Kävelimme takaisin Aurinkorantaan kello oli jo 15.00. Menin Lumisaran luo, ja kerroin mitä lenkillä tapahtui. Lumisara tutki itsekkin Turon jalan ja sanoi että sen pitäisi olla kunnossa.
- Tarkkaile kuitenkin sitä. Jos se käyttäytyy oudosti, vie se eläinlääkärille.
- Selvä! vastasin ja menimme takaisin Turon huoneeseen. Menin pesemään Turon turkin sillä se oli ihan täynnä roskia ja pölyävää hiekkaa. Turo nautti siitä. Se sulki silmänsä ja läähätti rentona. Kylvyn jälkeen kuivasin Turon turkin ja Harjasin sen silkkisen pehmeäksi. Annoin Turolle vettä ja se meni heti juomaan. Enkä ihmettele, moisesta lenkistä tuli minullekin jano joten join itsekkin hieman. Ja eikun taas leikkimään! Turo näytti sanovan kun se pyöri ympärilläni. Leikimme tennispallolla ja vetolelulla. Pelkäsin koko ajan että rikkoisin vielä ikkunan tennispallolla, mutta onneksi niin ei käynyt. Katsoin kelloa.
- Äh, pitää mennä! Halasin Turoa ja otin siitä kuvan kännykälläni. Huikkasin Turolle:- Nähdään huomenna! Ja lähdin pyöräilemään kotiin päin. Kotona kerroin äidille päivästäni ja hän putsasi arpeni. Jep, sellainenkin ehti muodostua tuon metsäjuoksun aikana  Kun menin nukkumaan katsoin vielä ottamaani kuvaa Turosta ja asetin sen taustakuvakseni. Sitten uni antoi periksi ja nukahdin.
Loppu

Vastaus:

TOSI hyvä tarina!! Kuvailet erittäin hyvin ja tarinasi oli kiinnostava! Saat 36t

Nimi: Sunny
Kotisivut: http://www.vktunturitassu.suntuubi.com/

02.06.2012 16:08
"Piip, piip, piip" kuuluu herätyskellosta. Sammutan sen ja katson kelloa. "Se on jo 7.30" huudahdan kauhistuneena, lupasin olla 8.00 kennel Aurinkorannalla, sillä Ceri on ollut outo jo kauan, joten Saaga pyysi minut sinne selvittämään asiaa hänen kanssaan.

Tein aamupuuhani pikaisesti ja lähdin juoksemaan kennelille. Matkalla mietin, että mikä Cerillä on? Voinko kenties auttaa? Saadaanko ongelmaa ratkaistua? kysymykset pyörivät päässäni vailla vastauksia koko matkan.
Vihdoin tuli kennel Aurinkorannan pihaan. Menin sisälle, jolloin näinkin jo Saagan ja Cerin lattialla leikkimässä. "Terve, olen iloinen, että pääsit tulemaan!" sanoi Saaga tuskaisena. "No totta kai minä tulin." vastasin läkähdyksissäni. "Mikä hätänä? Mikä Ceriä vaivaa?" kysyin hädissäni. "No, sen jälkeen, kun Ceri oli ollut kateksissa päivän ja palannut tänne haavoittuneena ei se ole uskaltanut mennä enää sen jälkeen ulos, ei edes lähelle uko-ovea." sanoi Saaga huolestuneena. "Kumma juttu, no minkäslainen se haava sitten oli?" kysyin. "No, siis se näytti ihan joltain raatelu jäljeltä, ihan kuin sitä olisi raavittu ja purettu, mutta nyt se haava on jo parantunut."
Pienen keskustelu jälkeen lähdin metsään tutkiskelemaan paikkoja, jos siellä olisi ollut jotain. Saaga jäi kennelille Cerin´kanssa ja yritti saada sitä ulos. Metsästä ei löytynyt mitään, kerroin huonot uutiset Saagalle. Tutkimme koko päivän paikkoja, joista olisi voinut tulla jotain johtolankoja, siihen miksi Ceri ei uskaltanut mennä ulos.
Menin kotiin, viimein illalla, kun kello oli jo 21.00. Seuraavana päivänä, kun heräsin menin avaamaan telkkarin ja keittämään kahvia. Telkkarista tuli vanhoja uutisia, joten päätin katsoa niitä, koska en ollut nähnyt niitä. "Metsässä on tapahtunut kummia. Sieltä on löydetty paljon veriläikkiä, jotka johtavat kennel Aurinkorannalle. Sieltä on myös löydetty verisiä suden jälkiä. Oletamme, että susi on yrittänyt syödä jotakin eläintä, se on kuitenkin päässyt karkuun, mutta pahoi haavoin. Sude tassut ovat sotkeentuneet vereen ja jättäneet meille todistusaineistoa siitä mikä eiläin on ollut tämän tappo yrityksen takana." "Mitä? Kuulinko minä nyt ihan oikein?" huudahdin. Asiat päässäni alkoivat yhdistyä veritipat, kennelö Aurinkoranta, haava, susi... viimein tajusin koko jutun.
Kiirehdin kennel Aurinkorantaan ja kerroin koko jutun Saagalle. Nyt saimme tietää mikä oli tämän Cerin pelon takana ja nyt voimme keskittyä siihen, että saamme Cerin ulos, sillä tiedämme sen pelon, joten keksimme keinon millä saada Ceri taas ulos omasta tahdosta.

Parin päivän päästä saimmekin jo Cerin menemään ulos!! Loppu hyvin, kaikki hyvin!!

LOPPU!

Vastaus:

Kuvailit tosi hyvin ja tarinasi oli fiksusti keksitty, hienoa! Saat 27t

Nimi: sofia

18.05.2012 16:20
heräsin aamulla juoksin alakertaan,otin eväät ja lähdin pyörällä kenneliin, ajattelin olla kokopäivän kennelillä siksi otin eväät mukaan. Kun olin perillä kävelin sisälle ja menin leikkimään Anan ja Aapon kanssa sen jälkeen menin Tuiskun ja Lucan luo ja harjailin Tuiskua ensiksi...tunsin Tuiskun turkissa iljetttävän punkin..hain koirieni yhteisestä tavara laatikosta punkkikynän ja nopeasti se sillä hoitui,tarkistin Myös Lucan varmuuden vuoksi,mutta onneksi sillä ei (vielä ollut punkkeja.Sen jälkeen tietenkin juoksin pentuhuoneeseen tarkistamaan ettei Aapolla ja Analla ollut punkkeja...huokaisin helpotuksesta ettei minun täytynyt ottaa enempää punkkeja hoitsuiltani kuin vain yhen
Menin sen jälkeen Aapon ja Anan kanssa pienelle kävelylenkille ja koirat nuuskivat innokkaasti ilmaa otin jopa paljon kuvia lenkkeilyhetkestämme Alpo alkoi vähän ajan päästä haukkumaan ihan hirveästi oravalle joka kiipeili onnellisena puussa tai ainakin se näytti onnelliseltaxD, Ana käveli hienosti vierellä sen piti jopa
kävellä kura/vesilammikot ettei tassut katsuisi...Menimme kenneliin päin ja harjasin Anaa ja Aapoa harjoittelin myös pentujen kanssa miten leikataan kynnet hienosti se meni vaikka Ana vähän rimpuili sylissäni,laitoin pennut aitaukseen ja menin Tuiskun ja Lucan luo. Harjailin siinä molempia ja vähän temputinkin, annoin myös herkkupaloja silloin kun jompi kumpi koirista onnistui tempussa.Menin myös Lucan ja Tuiskun kanssa lenkille ja koirat kävelivät kiltisti vierellä,takaisin tullessa näimme kissan,mutta sain huokaista helpotuksesta ettei Luca lähtenyt kissan perään.Kun olimme kennelillä jäin hetkeksi Lucan ja Tuiskun kanssa pihalle leikkimään,heitin niille keppiä jota molemmat vuorollaan hakivat..sen jälkeen vein koirat sisälle ja tarkistin vielä Anan ja Aapon tilanteen sen jälkeen lädin.

Vastaus:

Ihana tarina!Saat 26t

Nimi: Sande
Kotisivut: http://hissunkissun/

03.05.2012 15:29
Aamulla heräsin, panin vaatteeni päälle ja söin. Sitten juoksin kennel Aurinkorantaan. Sitten menin Iran huoneeseen ja lähdin Iran kanssa lenkille metsään. Olimme ensin kennelin etu pihalla. Ja heitin palloa Iralle. Ja sitten lähdimme metsään. Sitten Ira karkasi. Lähdi juoksemaan Iraa päin. Sitten näin että Ira kuuli jotain. Sitten katsoin pusikkoon päin sieltä hyökkäsi ilves . Se melkein hyökkäsi Iran kimppuun. Sitten otin äkkiä puun ja lämäytin sillä ilvestä kalloon. Sitten ilves mätkähti maahan. Tietenkin otin Iran kiinni. Ja halasin häntä. Sitten lähdimme kennelille päin. Sitten leikitin Iraa hänen lempi pallollaan. Sitten hyvästelin Iran. Ja lähdin kotia päin.Loppu  !

Vastaus:

Kiva tarina!Jännitystäkin oli vähän ilmassa Olet selvästi kehittynyt tarinan kirjoituksessa, mutta muista kun tulee sana "ja" ei tarvitse sitä ennen laittaa pistettä. Toistit aika paljon sanaa "sitten". Ei se haittaa, kehityt vielä kunnes kasvat Saat 16t

Nimi: Sunny
Kotisivut: http://www.vktunturitassu.suntuubi.com/

30.04.2012 13:08
"Sunny, Sunny! Nouse ylös tai myöhästyt tanssileiriltäsi!" kailottaa äitini kesäloman ensimmäisenä päivänä. "Joo joo!" vastasin tylsintyneenä, mutta innosta puhkuen leirin alkamista odotellessa. Söin äkkiä aamupalan ja tein kaikki tarvittavat aamutoimet ja lähdin ulos odottelemaan taxia.
Ei aikaakaan, kun taxi hurauttikin jo pihaani ja hyppäsin kyytiin.
"Huomenta!" kuului matalalla, mutta iloisella äänellä. "Huometa!" vastasin minä. Kun olin saanut katseeni eteenpäin löytääkseni istuma-piakan huomasin, että siellä ei ollut ketään tuttuja. Istahdin tuolille ja aloin kuunnella musiikkia puhelimesta kuulokkeilla.
Kun olimme perillä jakaanuimme ryhmiin ja saimme opettajamme, meidän opettajaksi tuli nainen, jonka nimi on Sara Mäkelä. Hän oli varsin mukava ja hyvä opettaja.
Kun olimme meidän "luokassa" niin tutustuimme enisn toisiimme ja aloimme tanssia.
Päivä oli ollut varsin mukava, enää oli viimeinen "oppituntui" ja voisimme lähteä kotiin. Siellä tanssiminen jatkui. Harjoittelimme yhtä vaikeata liikettä ja näytimme sen yksitellen opettajallemme, jotta hän näki, että kaikki osaa sen. Kaikki muut olivat jo näyttäneet sen paitsi minä, muilla se oli mennyt hyvin ja nyt oli minun vuoroni. Kävelin opettajani eteen ja aloin tehdä tanssiliikettä, jolloin jotain meni pieleen, kaaduin maaahan ja kaikki alkoivat nauraa. "No niin huomenna jatketaankin sitten tästä,voitte lähteä kotiinne." Ryntäsin luokasta ulos ja lähdin kotiin.
Kotona minua suretti, kun kaikki nauroivat minulle. Minulla oli tylsää ja olin alakuloinen, niinpä päätin lähteä kennel Lumisaraan.

Kennelillä ollessani rupesin leikkimään Cerin kanssa, kunnes Ceri huomasi, että poskeani pitkin "juoksi" kyynel se tuli luokseni ja nuolaisi poskeani, aivan kuin olisi yrittänyt lohduttaa minua. "Sinä sait päiväni loistamaan, huomenna on uusi päivä! Nähdään huomenna!"

Vastaus:

Kiva hoitotarina, vaikka enimmäkseen olitkin tanssitunnilla tarinassa Onneksi Ceri osasi lohduttaa sinua. Saat 20t

Nimi: Sunny

02.04.2012 20:27
Olin katsomassa televisiota, kun joku soitti ovikelloa. Ajattelin ääneen "Kuka ihme se voi olla tähän aikaan illasta?" "Tämäpä mukava yllätys!" huudahdin kun näin Saagan Ceri sylissään. "Mitä sinä täällä tähän aikaan teet?" kysyin vähän hämmentyneenä, mutta iloisena. "En kerkiä nyt selitellä voisitko ottaa Cerin?" Saaga kysyi hätäisenä. "Totta kai minä tämän pikku veijarin voin ottaa hoitoon, mutta milloin minä tuon sen takaisin?" kysyin, mutta Saaga oli jo kerennyt hävitä.

"Mitäs me tekisimme?" kysyin Ceriltä aivan kuin se olisi muka ymmärtänyt minua. Haluaisitko leikkiä?" Ceri alkoi heiluttaa häntää kuin mikä. ”Selvä leikitään sitten.” Kun olimme leikkineet vähän aikaa niin menimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä aamupuuhien jälkeen kysyin Ceriltä menisimmekö Aurinkorannan kennelille. Ceri rupesi vinkumaan aivan kuin sitä olisi pelottanut ja lähti piiloon.

Sitten kun olimme lähellä kenneliä Ceri rupesi vinkumaan hullun lailla ja yritti juosta pois päin kennelin lähettyviltä. Silloin mietin, että "Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?"

Kennelillä Ceri ei suostunut menemään sisälle sen enempää kuin lähelle kenneliä. Jätin Cerin ulos ja menin sisään. Kun olin sisällä huomasin heti, että se oli ihan tyhjä missä kaikki koirat oli? Missä kaikki oli? Huomasin seinässä lapun jossa luki: "Olen eläinlääkärillä jos etsit minua. T. Saaga" Mietin miksi Saaga siellä olisi, hetken mietittyäni en saanut mitään järkevää päähäni, joten lähdin juoksemaan kohti eläinlääkäriä Cerin kanssa.

Kun olin siellä näin Saagan ja Amalian. Juoksin niiden luokse ja kysyin Saagalta "Miksi olette täällä?" Saaga aloitti: " Anteeksi kun en sanonut mitään aikaisemmin, mutta Amalialla on jokin sairaus ollut jo jonkin aikaa ja käytin sitä jo aikaisemmin lääkärissä ja se sai lääkettä. Mutta sitten kun sillä alkoi synnytys en uskaltanut antaa sen synnyttää kennelillä, koska en minä voi tietää vaikka siinä olisi tapahtunut jotain. Sitten minun piti viedä kaikki koirat yksitellen oman hoitajansa luokse. Koska olin niin shokissa en tiennyt mitä tehdä ja tein ensin mieleen tulevan asian. Eli sen. Sitten tulin tänne ja Amalia alkoi synnyttää. Lääkäri sanoi että se on aika huonossa kunnossa mutta paranee lääkkeiden ja levon avulla. Ja pennutkin on ihan kunnossa." "No entäs kun Ceri on ihan peloissaan?" kysyin. "Joka ikinen yö oli yhtä painajaista kun Amalialla oli ihan kauheat kivut ja sitten kun sillä oli vielä ne pennut tulossa. Se huuti, vinku, itki, haukkui... se oli ihan kauheaa!! Sitten kaikki koirat alkoivat tulla ihan paniikkiin joka yö vain enemmän ja enemmän." "No onneksi kaikki on nyt hyvin!" yritin keksiä jotain sanottavaa samalla kun mietin sitä kaikkea. Menin kotiin
pidin Ceriä vielä yhden päivän, jotta Saaga sai levätä ja vein sitten Cerin takaisin.

LOPPU!!

Vastaus:

Hieno tarina tämäkin! Itseasiassa voisinkin teetättää Amalialla pentuja, kun ei ole täällä niitä pyörinytkään lähiaikoina Saat 30½t

Nimi: sofia

01.04.2012 14:26
Lähdin hoitolalle soraista tietä juosten.... menin heti Tuiskun ja Lucan luo harjasin Lucaa ja vähän Tuiskuakin Sitte menin pentuhuoneeseen ja otin Anan ja Aapon lattialle vähäksi aikaa tassuttelemaanx) Lähdin harjoittelemaan Anan kanssa temppuja teimme mm.istu,tassu ja maahan temppuja istu onnistui hyvin,maahan käsky näytti olevan hiukan vaikea pikkuiselle^.^ sitte yritin tassua se onnistui iha hyvin.Menin seuraavaksi Aapon kanssa vähän harjoittelemaan istu meni hyvin niinkuin Anallakin Sitten opetin Aapolle maahan se ei mennyt niin hyvin.Oleskelin pentujen kanssa ja Aapo ja Ana juoksentelivat ja säntäilivät pitkin huonetta meni pari minuutia unnes pennut olivat jo nukahtaneet.ennen kun lähdin pentuhuoneesta halasin pentuja ja Menin Tuiskun ja Lucan luokse,molemmat vaan kököttivät paikallaan kieli pitkänäx) se oli hauska näky Menin Lucan ja Tuiskun kanssa lenkille,menin tällä kertaa metsään. Otin hihnat ja pari makupalaa ettei Luca tai Tuisku karkaisi. Oli ihana pitkästä aikaa olla koirien kanssa.Kävelimme suunnilleen 3km kunnes..Luca alkoi haukkumaan,se oli onneksi vaan pieni orava joka ei reagoinut mitenkäänx) mietin ja naureskelin että Lucasta voisi tulla metsästäjä ja ehkä voisikin mutta pysyköön se nyt tällä hetkellä vain söpönä hoitokoirana♥ Tuisku käveli kiltisti vierellä,päästin jopa Tuiskun ja Lucan vähäksi aikaa vapaaksi metsään kun mulla oli makupala nii koirat tulisivat varmasti sinne missä oli herkkuja,eikä mitään pahempaa sattunut Lucalle tuli vain pieni haveri jonka puhdistin desinfiointi aineella joka minulla oli mukana ja laitoin myös Lucalle pienen sideharsonjoka oli myös mukanani ettei haavaan tulisi pöpöjä.Koirat olivat hyvin kilyttejä a rauhallisia tänään menin hoitolalle ja vein Tuiskun ja Lucan tarhoihinsa vilkaisin vielä pentuja ja ne olivat hereillä silittelin niitä noin 20min ja laitoin ne tarhoihinsa ja lähdin.

Vastaus:

Hyvä tarina! Kiva, kun kävit hoitamassa!Saat 26t

Nimi: Sunny

24.03.2012 16:54
Kun heräsin aammulla ajattelin lähteä sinä päivänä Cerin kanssa retkelle. Tein ensin aamupuuhat ja sen jälkeen pakkasin. Otin mukaan eväät itselleni sekä jotain pientä Cerille, juomista kummillekin, Cerille leluja, itselleni luettavaa ja paljon muuta, olimme menossa eväsretkelle rannalle. Sitten hain Cerin ja me menimme rannalle.

Kun olimme ranalla rupesin ottamaan aurinkoa ja heitin Cerille kepin veteen, jota se lähti jahtaamaan iloisena. Luin kirjaa, joka oli niin pitkäveteinen, että nukahdin siihen paikkaan. Kun heräsin en nähnyt Ceriä missään!! Aloin hätääntyä, kun en löytänyt sitä mistään. Cerin kaikki lelut oli hävinneet, rannalla ei ollut mitään Cerin tavaroita. Pakkasin tavarani äkkiä, vein ne kotiin ja aloin etsiä Ceriä. Etsin Ceriä kaupungin joka kolkasta, mutta sitä ei löytynyt. Ilmoitin poliiseille asiasta ja he lupasivat tehdä parhaansa, mutta minusta tuntui, että se ei riitä, joten tein vielä ilmoituksia ja laitoin niitä joka puolelle kaupunkia. Lapussa lupasin löytäjälle palkkioksi 200€. Odotin monta päivää, kunnes tuli soitto, mutta se soitto ei ollut mikään Cerin löytö soitto tai olihan se, mutta se oli uhkaus soitto,jossa puhui mies matalalla ja pelottavalla äänellä. Hän sanoi minulle, että minun pitäisi viedä rahat huomenna kello 12 iltapäivällä vanhalle satama paikalle. Ja kun kysyin, että entä Ceri, hän sanoi pitävänsä Cerin. Ja jos en veisi rahoja huomiseen mennessä hän tappaisi koiran. Siinä vaiheessa minä aloin itkeä, kun ajattelin etten enää näkisi Ceriä koskaan. Ajattelin vieväni rahat miehelle, koska en tahdo sen kuolevan. Kohta kuitenkin sain ajatuksen. Seuraavana päivänä kello 12 iltapäivällä vanhassa satamassa. Odotin miestä, kun mies tuli ja pyysi rahoja tulivat poliisit ja sain Cerin takaisin. Sitten vein sen kennelille. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Vastaus:

Hyvä alkutarina! Loppu oli hyvin jännittävä!Saat...33t!

Nimi: sande

28.12.2011 13:22
Kävelin kenneliin.Ira tuli minua vastaan ja se heilutti häntää. Silitin Iraa. Annoin sille ruokaa ja juomaa. Seuraavaksi leikitin sitä pallolla ulkona. Vein Iran kävelylle ja halasin tyttöä oikein kunnolla. Lähdin kotiin.
LOPPU!

Vastaus:

Hyvä aloitus, Sande Saat 8t

Nimi: sofia

17.12.2011 16:09
heräsin aamulla ja kävelin soraista tietä pitkin kennelaurinkorannalle,minusta oli ihana tavata taa spentuja ja tuiskua ja lucaa,juoksin sitten loppumatkan ja menin huoneeseen jossa oli pennut,
-Hei Aapo ja Ana!
huusin,,,otin harjan ja harjasin Aapoa,Aapo vähän näykki,kun ei osannut käyttäytyä,siten mietin,että minunhan pitäisi kouluttaa Anaa ja Aapoa.
lähdin ulos ja ajattelin ensin tänään opettaa Aapolle ja Analle istu lauseen,mutta tiesin ettei koira heti tajuaisi käskyjä,niinpä minun piti olla kärsivällinen....otin herkkupalan pussista ja sanoin Aapolle istu,ei,ei mitään uuttaXD,sitte tajusin ja keksin,että ensin odotan ja kun Aapo itse istuu nii sanon silloin istu ja annan makupalan,ei se heti onnistunut mutta 2h myöhemmin oli jo paljon edistystä tapahtunut ,taas pitkän urakan jälkeen ajattelin että joo nyt se temppu pitäää opettaa Anallekkin-.-",no rupesin silti koittamaan onnistuisiko se ja sanoin ja odotin ja sitten se tapahtui pentu kun suorastaa käskystä istui!annoin Analle makupalan ja Ana näytti kovin tyytyväiseltä,itsekin olin ylpeä Anaan...
Sitte menin Anan ja Aapon kanssa pienelle lenkille käelin soraista tietä ja molemmat koirat tekivät tarpeensa.
Sitte vein pennut pentuhuoneeseen ja harjasin niitäja koitin vielä Analle ja Aapolle opettamaani temppua ja hyvin he vielä sen osasivat.
Sitten oli Tuiskun ja Lucan vuoro oli ihana nähdä Tuiska kuin myös Lucaakin.
annoin koirille vähän makupaloja ja silitin niitä,sitte oli aika mennä lenkille kun sanoin :
-lenkille.
niin Tuisku nosti korvansa pystyyn ja ja alkoi vinkua se oli n'köjään sen merkki,että kpoirat olivat lenkin tarpeessa,no lähdin ulos koirien kanssa ja menimme metsään,Tuisku oli ihan vauhkona XD,Luca sen sijaan vain käveli perässä.
olimme noin 1h lenkillä ja tulimme kennelille.Halasin Tuiskua ja Lucaa ja sitten lähdin kotiin.
Loppu

Vastaus:

Hyvä tarina, jälleen kerran! Saat 30t

Nimi: sofia

08.11.2011 15:42
heräsin aamulla ja mietin,että mitenköhän siellä uudessa kennelissä sujuisi ku olen nyt siirtynyt hoitokoirieni kanssa eri kenneliin ,,l'hdin kävelemään hiekkatietä ja kävelin vähän matkaa ja vieressäni oli kyltti......
-kennelaurikoranta! hihkaisin.
ja juoksin pientä hiekkatietä talolle saakka ja kuulin jo tuiskun ja lucan haukuntaa,mutta en kuitenkaan kuullut anan ja aapon haukuntaa sillä en sitä koskaan ennen ollut kuullut ,sitten menin sisään ja kävelin käytävää pitkin ja saavuin koirien oven kohdalle siellä oli aitauksia ja näin tuiskun ja lucan pitkästä aikaa

tuisku!! luca! huusin innoissani
mutta mietin missä aitauksessa olivat aapo ja ana.
lähdin vähäksi aikaa koirien huoneesta ja menin limsaran luokse kysyin.

-öö,hei,tulin nyt tänne ja kaipaisin esittelya ja........en tiedä missä olisi anan ja aapon aitaus.minua vähän nolotti
-ne ovat tuolla pentu-huoneessa ja joo kyllä voi esitellä paikkoja
-ok!
-noniin lähdetyään esittely kierrokselle..sanoi lumisara
-tuossa on hoitajien huone ja tuossa siis se koirien-huone ja tuossa se pentu-huone
koiran kauppa,eläinlääkäri ja monia muita..ainakin niitä huoneita sinä tarvitset.lumisara sanoi
-ok,,mene hakemaan anan,aapon,lucan ja tuiskun;D.sanoin
menin hakemaan hoitokoirani ja menin hoito huoneeseen harjasin koirat ja leikin niiden kanssa

seuraavaksi olisin lenkkien vuoro mietin miten veisin kaikki 4koiraaa samaa aikaa ulos ja keksin että vien 2kerrallaan ensin pennut ja sitte isommat.
laitoin analle ja aapolle pannat ja hihnat,sitte lähdin kulkemaan pientä polkua pitkin kävelimme noin 30minuuttia ja hain tuiskun ja lucan seuraavana,sitten menin hiekkatielle ja kävelin vähän matkaa ja luca pääsi irti hihnasta
-voi ei!.huusin ja soitin lumisaralle
-moi.sanoi lumisara
-luca pääsi irti ja en ole varma missä koira nyt on!sanoin hädissäni.
-ei mitään hätää,luca sattaa vain kiertää pienen lenkin yksinään ja sitte palata hoitoalle.lumisara sanoi
-ok........tulenko minä sitte nyt hoitolalle?
-no....jooo kyllähän voisit tulla.lumisara sanoi
juoksin äkkiä hoitolalle ja näin lucan matkan varrella.
-luca! minä huusin
otin lucan hihnaan ja laitoin pannan vähän kireämmälle,ettei luca pääsisi nyt enää karkuun.juoksi loppumatkankin hoitolalle ja menin sanomaan lumisaralle,että koirat löytyivät,sen jälkeen annoin koirille vettä ja ruokaa,sen jälkeen laitoin koirat aitauksiinsa ja lähdin hoitolalta....



LoppuXDXDXXDXDXDXD
(tarinas ehkä oli kirjotus-virheit mut,ei se varman haittaaXDXD)

Vastaus:

Hyvä aloitustarina, sofia! Saat: 32t

Nimi: sunshine

23.07.2011 14:30
Kirjoittelen piiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa! X)
Kuljin pitkästä aikaa kohti aurinkorantaa. Kun tulin huoneeseeni sain todellisen koira vyöryn päälleni. Turo ja Minka nuolivat ja hyppivät päälleni kuin hullut. Samoin pennut. Annoin jokaiselle raikasta vettä ja ison annoksen ruokaa. Kaikki soivat ahnaasti. Rapsuttelin pentuja ja leikin niiden kanssa. Mietin että kohta minun on myytävä näistä edes joku mutta tulin tulokseen että en myy moneen kuukauteen ketään niin söpöjä ne olivat XD Lenkitin minkan ja turon piilotin niille leluja. Koulutin taas pentuja (vähän aikaa on kulunut...) Ja vein ne takasin sisälle
- Pusi pusi! sanoin koirille ja lähdin kotiin.
loppu
(maailman tylsin, tyhmin, ja lyhyin tarina multa mut ei voi mitään sori...XC)

Vastaus:

Ei se mitään Kesällä voi tehdäkkin vähän lyhyempiä tarinoita...ja sinulla onkin siihen etu, muistatko kuinka ahkera olit alussa?  Saat 12t

Nimi: Mirtsy
Kotisivut: http://www.rakkauttakoiriin.suntuubi.com/

19.06.2011 22:51
Su 19.6 Toinen hoitopäivä

Olin menossa hoitamaan Ceriä pitkästä aikaa. Yli viikko oli vierähtänyt nopeasti, ja nyt päätin vihdoinkin järjestää aikaa Cerille. Lähdin polkemaan kohti Kenneliä. Saavuin vajaassa puolessatunnissa Kennelin pihaan, ja jätin pyörän nojaamaan päärakennusta vasten.
-Moi Lumisara, moikkasin Lumisaralle samalla kun kävelin Cerin huoneelle päin.
-Moikka pitkästä aikaa, Lumisara vastasi.
Vaihdoimme pikaiset kuulumiset, kunnes pääsin Cerin huoneen ovelle. Aukaisin sen, ja Ceri tuijotti minua jokainen lihas jännittyneenä oven edessä.
-Moikka rakas! Sanoin iloisesti Cerille. Se tuijotti minua vieläkin, ihan liikkumatta. Sen alahuuli rupesi väpättämään..
-Ceri hei, mikä sulla on? Oon sun hoitaja, etkö muista? Sanoin ja katsoin poikaa hämmästyneenä. Sen suusta kuului murinaa, ja alahuuli väpätti. Päätin sulkea oven, ihan varmuuden vuoksi. Pelkäsin. Vaikka tiesin ettei Ceri tee pahaa, silti päätin varmuudeksi sulkea oven. Menin Lumisaran luo.
-Tiiätkö miks Ceri on vihanen. Se tuijotti mua kun aukasin oven, ei liikkunnu. Sitte se rupes murisemaan ja sen alahuuli väpätti. En uskaltannu mennä sisää, vaikka jos se olis purru tai jotai. Vaikken uskoi..
-Mirtsy, rauhotu, Lumisara sanoi. Olet ihan jännittynyt. Mitään ei tapahtunut. Mutta niin, en kyllä tiedä mikä Ceriä vaivaa. Se on ollut normaali muina päivinä. Soitan eläinlääkärille, varmuuden vuoksi.
-Okei, saanko oottaa täällä, vai meenkö kotiin? Kysyin.
-VOit jäähä tänne, tai mennä kotiin. Saat valita itse, Lumisara vastasi samalla kun näpytteli puhelimeen el.lääkärin numeroa.
-Ok, mä voisin jäähä tänne, sanoin ja istuin penkille odottamaan el.lääkärin tuloa.
El.lääkärin tulossa kesti n.20min. El.lääkäri ja Lumisara menivät Cerin huoneeseen. Olisin halunnut tulla mukaan, mutta Lumisara sanoi että se voisi olla liian vaarallista. Vaarallista? Eihän Ceri ollut agresiivinen? Vai olisiko sillä kasvain? Vaiko.. Äsh, nyt loppu tämä vaiko vaiko vaiko jossittelu. Oli tai ei, pitäisin huolen Ceristä loppuun asti. Käteni tärisi, ja teki mieli juosta Cerin luo. En kuitenkaan viitsinyt, sillä Lumisara oli juuri kieltänyt minua tulemasta sinne. Odotin, odotin ja odotin. Olin tulossa kärsimättömäksi. Lopulta, yli 45min jälkeen he tulivat pois. Pomppasin pystyyn ja odotin mitä he sanoisivat.
-Mirtsy, mitään vakavaa ei ole tapahtunut. Cerillä oli vain tikku jalassa, jonka takia se oli vihainen. Sitä sattui, ja se ei meinannut antaa koskea itseensä. Jouduimme taistelemaan jotta saimme sille kuonokopan. Kaikki on nyt hyvin, ja voit mennä Cerin luo.
-Huh, ajattelin jo pahinta! Mutta joo, mä meen nyt sinne, sanoin ja kiitin el.lääkäriä ja juoksin Cerin luo. Se makasi sen pedillä voipuneen näköisenä. Se nuoli vähänväliä vasenta etutassuaan. Siinä tikku siis oli ollut.
-Moikka taas rakas. Joko nyt päästät mut sisään? Kysyin leikkimielisesti pojalta. Senn häntä heilui laiskasti toiselta puolelta toiselle puolelle. Parantumaan päin, ajattelin.
-Voitaisko unohtaa toi äskeinen, kysyin Ceriltä samalla kun istahdin sen viereen. Se nuolaisi kasvojani.
-Ceriii, älä.. Sanoin ja rapsuttelin poikaa kyljistä ja vatsasta. En viitsinyt lähteä Cerin kanssa lenkillä, vaan päätin käyttää sen pissalla. Lyhyt reissu, mutta parempi jalalle. Kun tulimme takaisin Cerin huoneeseen, annoin sille ruuan ja vaihdoin veden. Lumisara oli sanonut että Ceri oli saanut aikaisemmin tänään jo ruuan. Joten se saisi vasta illalla lisää. Jätin pojan nakertelemaan luutaan, ja hipsin pois sen huoneesta. Katsoin vielä oven ikkunasta että sillä oli kaikki hyvin-siellä se jäysti onnellisena ja tuskasta päässeenä luutaan. Sanoin Lumisaralle heipat, ja lähdin polkemaan kotiin. Matkalla satoi kauheasti vettä, joten kastuin kokonaan. Kiva hoitopäivä, vaikkei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan! (:

Vastaus:

Hyvä tarina!Onneksi Cerillä ei ollut mitään vakavaa! Saat 21½t

Nimi: Mirtsy

10.06.2011 18:54
Pe 10.6 Ensimmäinen hoitopäivä

-Piupali piupali.. Äääh, miks tän matkan pitää olla näin pitkä? Olin jännittänyt tätä päivää kauan, ja nyt purin jännityksen isään, joka oli viemässä minua kenneliin hoitamaan Ceriä.
- Hahah, rauhoitu Mirtsy! Matka kestää vain 10min ja ollaan menossa jo puolessa välissä, isä sanoi ja hymyili minulle.
- On aika hankala rauhoittua... vastasin ärtyneenä.

Matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta vihdoin saavuimme perille. Lupasin soittaa isälle kun tarvitsisin kyydin kotiin.
Lähdin kävelemään kohti kenneliä. Aukaisin oven, ja vastassa oli Lumisara.
- Moi! Tervehdin iloisesti.
- Moikka! Sä taidat olla Cerin uusi hoitaja, Mirtsy? Lumisara kysyi.
- Juu, olenhan mä. Missä koirat on?
- Tuolla käytävällä huoneissa. Lumisara sanoi, ja osoitti käytävää.
- Okei, mä meen nyt tutustumaan Ceriin, sanoin ja lähdin kävelemään käytävälle päin.
- Juu, pidä hauskaa! Lumisara huusi perääni.

Kävelin käytävää pitkin ja löysin huoneen jossa oli Ceri. Aukaisin oven ja Ceri pomppi päälleni iloisena.
- Ceri, alas, käskin poikaa. Se ei tainnut ymmärtää joten käskin poikaa uudestaan, ja työnsin Cerin alas.
- Ei hypitä, se on rumaa, sanoin ja menin kyykkyyn jotta Ceri voisi haistella minua, ja minä rapsutella poikaa. Siinä aikamme kun tutustuttiin, päätin että lähdetään ulos. Laitoin Cerille valjaat ja hihnan, ja lähdimme matkaan.

Ulkona oli kuuma, joten päätin että emme käy pitkällä lenkillä. Katselin ympärilleni - ei ihmisiä tai koiria. Hyvä, voin siis laskea Cerin irti. Poika lähti juoksemaan eteenpäin kovaa vauhtia.
- Ceri, tänne! Huusin, mutta tuntui että poika oli menettänyt korvansa.
- TÄNNE! CERII! Huusin kovempaa, ja lähdin juoksemaan Cerin perään.
Juoksin, juoksin, juoksin... Tuntui kuin maa olisi niellyt Cerin.
Lääh, lääh, lääh.. Kuuntelin, ja aivankuin joku olisi läähättänyt takanani.
Käännyin...
- CERI! Mihin sä menit?! Ei tollalailla saa lähteä juoksemaan, hyi sua! Olin vihainen Cerille. Se kävi maate, ja näytti nololta.
- Onneksi ei käynyt mitään, sanoin ja menin maahan istumaan Cerin viereen. Se katsoi minua, ja pakkohan minun oli heltyä rapsuttelemaan sitä. Olin vieläkin säikähtänyt Cerin tempauksesta, mutta nyt oli jatkettava matkaa. Laitoin Cerin hihnaan takaisin, sillä en halunnut tuon kohtauksen uusiutuvan.

Olimme kävelleet vähän matkaa, kun polun yli juoksi orava. Ceri rupesi haukkumaan kauheasti, ja veti hihnasta. Pidin tiukasti kiinni, jottei Ceri pääse oravan perään.
- Ceri, hiljaa. Ei hauku! Komensin Ceriä, mutta taaskaan sillä ei tuntut olevan vaikutusta.
- CERI! Komensin kovemmin, mutta ei.
- CEERII.. Katso mikä täällä on, nami! Löysin takintaskusta koirannappulan. Tottahan toki pojalle ruoka kelpaa, ja samantien se lopetti haukkumisen ja rauhottui.
- Istu, ja poika istui. Onneksi.
- Ceri, sivu! Ei mitään vaikutusta. No, ehkä Ceri ei osaa käskyä sivu.
- Maahan. Komensin, ja poika meni maahan.
- Hyvä! Hieno poika! Hienosti! Kehuin Ceriä ja annoin namin. Päätin että opetan Cerille käskyjä, joista olisi apua esim. kun ohitetaan toinen koira. Päätin aloittaa heti, sillä löysin lisää nameja taskusta.

Opetin Cerille käskyn sivu. Eli poika tulee vasemmalle puolelle, istuu alas, ja katsoo minua. Poika oppi hyvin, kiinnostus ja inspiraatio olivat kohdallaan kunhan palkaksi sai nameja ja kehuja. Muuta en viitsinyt tänään opettaa, etteivät pojan aivot "ylikuormitu".  Lähdimem takaisin kenneliä kohden, ja aina välillä pysähdyin ja sanoin "sivu". Ceri toimi heti, ja tuli sivulle. Palkaksi ei tullut namia, vaan kehuja. Poika oli silti tyytyväinen.

Kun saavuimme kennelin pihaan, Lumisara tuli vastaan hätääntyneenä.
- Kävikö jotain? Kuulin kun huusit Ceriä, hän sanoi hätääntyneenä.
- No, päästin Cerin irti ja se lähti juoksemaan kovaa vauhtia eteenpäin. Kutsuin sitä, mutta tuntui kuin se olisi kadottanut korvat. Vastasin nolona.
- Ahaa, Ceri lähti varmaan oravan perään. Se lähtee aina, ja kadottaa korvat. Olen pahoillani etten kertonut siitä aikaisemmin, nyt Lumisara oli hiukan nolona.
- Ei se mitään. Pääasia on ettei pojalle tapahtunut mitään, sanoin ja rapsutin Ceriä.
- Niin, onneksi. Mutta nyt voit viedä Cerin huoneeseen ja antaa ruuan, Lumisara neuvoi minua.
- Okei, sanoin ja lähdin Cerin kanssa sisälle.

- Hei, rauha! Odottaa, Ceri, odottaa, käskin ja poika istui, ja rauhottui.
- Hyvä poika, kehuin sitä.
Laskin ruokakupin maahan, mutta en antanut sen aloittaa ennenkuin minä annoin luvan.
Pojan piti katsoa silmiin ja odottaa rauhassa.
- Ole hyvä, sanoin ja Ceri rupesi syömään ahnaasti.
- Taitaa ruoka maistua! sanoin ja hymyilin.

Harjailin Ceriä vähäsen. Sitten leikimme vetonarulla, josta poika tyksi kauheasti!
Sitten minun oli kuitenkin mentävä. Soitin isälle, ja hän sanoi että lähtee hakemaan minua. Minulla oli nyt hyvin aikaa sanoa Cerille heipat, ja antaa pusuja.
Kun laitoin huoneen oven kiinni, Lumisara tuli luokseni.
- Millainen Ceri on? Pidätkö siitä? Hän kyseli.
- Ceri on aivan ihana, jos ei lasketa sitä oravasoppaa, sanoin ja hymyilin.
- Se on kiva kuulla! Milloin meinasit tulla uudestaan? Lumisara kysyi.
- Öööääh. En tiedä, mutta varmasti aika pian! Kuulin kun isä ajoi pihaan.
- Minun pitää mennä nyt, isä tuli hakemaan. Kiitos että saan hoitaa Ceriä! Sanoin vielä, ennenkuin lähdin autolle päin.
- Kiitos sinulle, että halusit pojan hoitsuksesi, Lumisara sanoi.
Kipusin autoon, ja vilkutin Lumisaralle. Päivä oli onnistunut, ja olin iloinen. Ceri oli unelmien hoitokoira!

Vastaus:

Todella hyvä alkutarina,osaat hoitaa Ceriä erinomaisesti!Saat 26½t

Nimi: sunshine

02.05.2011 08:42
Pyöräilin rauhassa kohti kenneliä. Linnut lauloivat ja oli ihanan lämmintä. Kun tulin huoneeseeni kaaduin koira vyöryyn.
-ÄÄÄK! naurahdin ja nousin ylös lattialta. Annoin niille ruokaa ja laitoin pennut hihnoihin.
- sori minka et nyt pääse mukaan etkä sinäkään turo...minun pitää kouluttaa pentuja. HEI LOPETTAKAA! en kestä noita kasvoja koirilla! menen vain takapihalle jooko?
koirat haukahtivat myöntävästi ja niin aloitin pentujeni koulutuksen...
- Säde istu! sanoin. Säde katsoi minua hetken ja meni makuulle.
- Säde istu! toistin.Nyt se nousi takajaloilleen!
- Säde istu! toistin jälleen. JA NYT se istui.
- hyvä tyttö kehuin ja annoin sille herkun. Sitten koulutin sitä kulkemaan kiltisti vierellä kun ollaan lenkillä. Menimme siksi aikaa tielle. Heti kun auto tuli ohi Säde puhkesi haukkumaan.
- Säde vierelle! sanoin mutta se ei kuunnellut. Joten vein sen toiseen suuntaan jotta auto ei olisi niin uhkaava. Sitten yritin uudelleen nyt se sujui jo paremmin. Kun olin kouluttanut Sädettä jo vähän (koulutan näitä pentuja aina vähän kerrallaan) joten toistin koulutuksen kaikilla pennuilla.
Jatkuu...

Vastaus:

Hyvä alku-osa!

Nimi: Hamu

27.03.2011 18:34
Jatkuu
Kun olimme menneet Ritan ja Terin luokse niin ne molemmat hyppivät minua vasten innoissaan. Minä tervehdin niitä ja sitten me lähdimme pitkälle lenkille. Lopulta päädyimme koirapuistoon. Siellä Päästin Fridayn vapaaksi moikkaamaan ystäviään,koska tiesin että hän oli hyvin koulutettu. Sillä välin kun Friday oli muualla niin teetin Ritalle ja Terille uusia temppuja. Otin ensiksi Ritan tassusta kiinni ja nostin sitä sekä sanoin:
-Tassu
Sitten annoin sille herkun. Tein saman Terille. Toistin temppua monta kertaa ja sitten he oppivat sen.
Jatkuu(taas koska pitää mennä oman koiran kanssa pihalle)

Vastaus:

Hienoa!!Juuri noin pitää kouluttaa koiralle temppu "tassu"!!  Odotan jatkoa

Nimi: Hamu

18.03.2011 22:48
sori ku en oo hoitanu mutta mähän kerroinkin jo syyn tässä on nyt yks hoitotarina:
Heräilin aamulla ja menin syömään aamiaista. Yhtäkkiä minulle tuli hirveä ikävä Fridaytä, Ritaa sekä Teriä. Puin nopeasti päälleni ja lähdin kenneliin. TUMPS! törmäsin lumisaraan kun juoksin kennelin käytävää.
- Minnes noin kiire? Lumisara kysyi.
- Tietysti moikkaamaan pieniä karva turreja. Minulle tuli yhtäkkiä hirveä ikävä niitä. Minä vastasin.
- Niimpä niin. Lumisara vastasi hymyillen.
Sitten minä menin ensin Fridayn luokse. Ohhoh olipa Friday kasvanut viime kerrasta. laitoin sille hihnan ja sitten menimme pentujen luokse.
JATKUU

Vastaus:

Odotan jatkoa

Nimi: Jade

06.03.2011 18:45
Oli päivä, kaunis päivä.
Olin menossa juuri kenneliin pitkästä aikaa.
Saisin nähdä Saanan ja uuden hoitsuni Lucan.
Minua hiukan jännitti miten Saana suhtautuisi uuteen tulokkaaseen, toivottavasti hyvin. Pyyhin hikeä naamaltani pois koska autossa oli kuuma!
Odottelin vanhempiani jotka vielä olivat valmistautumassa lähtöön.
Sitten päätin käydä kerran vielä sisällä hoputtamassa heitä.
Tulin pois kuumasta autosta ja haukkasin vähän happea.
Stten kipaisin sisällä ja huusin:
- Noniin mennään jo! En jaksa enää odottaa, voin vaikka kävellä jos ette pistä vautia!
Äiti tuli kipeän oloisena luokseni.
- Emme voi viedä sinua. Minä olen kuumeessa ja isä lähti apteekkiin tuomaan minulle jotain. Äiti sanoi.
-Voi ei. No mie kävelen sinne sit. Lepää rauhassa vaan äiti niin kyllä se ohi menee. Vastasin ja otin vielä hanasta vähän vettä ja join.
Sitten lähdin kävellen kenneliin.
Matkalla minulla oli kauhean kuuma, koska aurinko paistoi mutta onneksi oli kuitenkin vähän kylmempi viima.
Näin kennelin portin ja pistin juoksuksi.
Avasin portin ja suljin sen perässäni.
Lumisara näytti olevan kolaamassa pihaa.
Tervehdin häntä.
-Hei! Sanoin.
- No hei! Lumisara vastasi.
- Voitko näyttää missä Luca on? Kysyin.
- Joo. Luca "muuttaa" Saanan huoneeseen koska halusin että sinulla olisi vähän helpompaa. Lumisara sanoi.
- Ok. Eli Luca on jo Saanan huoneessa. Sanoin.
Lumisara nyökkäsi ja jatkoi kolaamista.
Menin Saanan huoneeseen ja sieltä minua tuli vastaan Saana mutta entä Luca..
Sitten Luca pomppasi esiin nurkaan takaa ja se säikäytti minut.
Silittelin kumpaakin. Luca näytti olevan hyvin ystävällinen koira kun uskalsi noin vain alkaa nuolla kättäni.
Siirryin antamaan koirille kuivamuonaa ja vettä.
Ne söivät ja joivat aika nopeasti joten lähdimme sen jälkeen heti lenkille.

Koirat tekivät tarpeensa. Ne telmivät yhdessä joka lumikasassa, minä myös
Päästin ne irti ja ne leikkivät onnellisina minua ympäri.
Aloin juosta ja kun koirat huomasivat että minua ei näkynyt enää kuin jalka niin nekin lähtivät juoksemaan. Menin niitä piiloon kuusien taakse ja kutsuin niitä.
Ne ensiksi ihmettelivät mistä kutsu kuuluu mutta sitten ne tajusivat tulla kuusien taakse. Ne iloitsivat kun löysivät minut.
Olimme olleet lenkillä jo n. tunnin jote lähdimme takaisin.

Sitten sisällä leikimme jonkin aikaa ja teimme kaikkea kivaa.
Pian kello löi jo viisi ja sitten annoin koirille vielä ruuan ja veen ja silityksiä. Sitten oli lähdettävä kotiin.
LOPPU!

Vastaus:

Todella ihana tarina!! Hoidit molempia tosi hyvin! Saat 24t

Nimi: sunshine

10.02.2011 13:49
Kirjoitan tästäkin lyhyen
Olin jo käyttänyt koirat aamulenkillä ja keskityin nyt pentujen koulutukseen pian ne lähtisivät kuitenkin pois kun myisin ne mutta ainakin kaksi minä kyllä pitäisin.
Aloitin säteellä.
- Säde,istu...istu
ja pian se tajusi.
- Hyvä tyttö!
- Säde,kieri...kieri...kieri
kehotin sinnikkäästi.
- Hyvä tyttö!
kehuin sitä kun se onnistui.
(sori,en kirjota jokaisen pennun koulutuksesta)
Oli kulunut monta tuntia joten kehuin pentuja ja minka laittoi ne päivä unille. Sitten leikin minkan ja turon kanssa Kettuvetolelulla kunnes pennut heräsivät. Annoin niille ruokaa ja sitten vein ne vielä iltalenkille ja päästin ne taas vapaaksi pellolle leikimme lumessa. minun ei kylä ollut tarkoitus tulla mukaan mutta pian painin kaikkie seitsemän koiran kanssa. Tulimme kenneliin ja laitoin vatiin lämmintä vettä. En toki itselleni vaan koirille.Kylvetin ne lämpimässä vedessä ja harjasin kaikkien turkit. Sitten tarkistin vielä anturat. Oli ilta ja minun piti jo lähteä kotiin.
-Heippa!
huikkasin niille ja lähdin kotiin.Kun olin sängyssäni Mietin pääsäni tuhisevia koiriani ja niiden pentuja.

Vastaus:

Hyvä tarina! Olisit tietty voinut kirjoittaa kun koulutit muitakin,mutta ei se mitään  Saat 13t

Nimi: Sunshine

06.02.2011 10:40
Olin ollut kauan lomalla enkä ollut ehtinyt tulla hoitamaan hauvojani.Kiiruhdin Minkan huoneeseen ja kun avasin oven ne kaikki hyppivät ja pomppivat minua päin.
- Oi että olettepa tekin jo kasvaneet!
sanoin pennuille. Halasin jokaista koiraa ja annoin niille herkullisen aterian. Ne söivät innolla. Sitten kiinnitin niille valjaat.
- Nyt mennään ihanan pitkälle lenkille!
Minka ja muut haukahtivat innoissaan. Olimme kulkeneet vähän matkaa kunnes vastaan tuli pitkä tien pätkä ja tietysti sieltä tuli toinen koira! pennut innostuivat ja rupesivat vetämään valjaistansa.
- Lopettakaa!
ja viime tingassa ne pysähtyivät. Juttelinhieman toisen koiran omistajan kanssa ja jatkoimme kummatkin sitten matkaamme.Tulimme takaisin kennelille ja annoin taas koirille ruokaa ja leikin niiden kanssa sitten minka pani pennut iltalevolle ja minä lähdin kotiin.

Melko tylsä tarina...en keksinyt parempaa

Vastaus:

No ei se mitään,hyvä kun hoidit! Saat 9t

Nimi: Hamu

05.02.2011 19:25
jatkuu
Kun olin käynyt kaupassa lähdin kenneliin. Menin ensiksi pentujen luokse.
- OOOOIIII<3!Minä sanoin kun Rita ja Teri tuijottivat minua silmät pyöreinä ja hännät heiluen.
Sen jälkeen annoin heille pehmeän leppäkerttu pedin. Molemmat menivät siihen lepäämään. Sitten menin Fridayn luokse. Annoin Fridaylle ison tyynyn^^. Friday ihastui siihen heti. Mutta halusi silti ruokaa. Minä annoin Fridaylle ruokaa ja vettä. Sillä välin kun Friday söi menin pentujen luokse. Annoin niillekkin ruokaa ja vettä. Menin taas Fridayn luokse. Laitoin sille hihnan ja pannan. Menimme pentujen luokse. Laitoin niillekkin hihnan ja pannan. Menin niiden kanssa lenkille. Lopulta pennut väsyivät ja me lähdimme takaisin. Kun saavuimme takaisin niin minä vein koirat lämpimään suihkuun.
- Voinko jäädä kenneliin yöksi? Minä kysyin lumisaralta.
- Tottaki voit! Lumisara vastasi.
Leikin koirien kanssa koko päivän ja sitten menin nukkumaan.
LOPPU

Vastaus:

Ihana tarina!!!Osaay muutes hoitaa Fridayta,Ritaa ja Teriä todella hyvin kun käytät ihan lämpimissä suihkuissakin lenkin jälkeen Saat 15t

Nimi: Hamu

04.02.2011 21:07
Heräsin aamulla ja muistin että olin luvannut Fridaylle sekä ihanille pennuille Ritalle ja Terille että jäisin joku päivä heidän kanssaan yöksi kenneliin ja menin ostamaan heille yllätykseksi pedit jokaiselle.
Jatkuu (taas)

Vastaus:

Odotan jatkoa innolla

Nimi: Hamu

03.02.2011 21:36
JATKUU
Juoksin lumisarankin ohitse. En edes tiedänäkikö lumisara minua. Kun saavuin Fridayn luokse olin todella innoissani. Friday ihmetteli miksi olin niin innoissani mutta minä vain laitoin Fridaylle ruokaa ja juomista. Friday söi ruokaansa ja joi vettä. Minä menin Fridayn kanssa lenkille ja sanoin:
- Friday tänään sinä saat kaksi pentukaveria.
Ihan niinkuin Friday olisi ymmärtänyt mitä sanoin ja se hyppäsi minun syliini sekä rupesi nuolemaan minua (Onneksi jaksoin pitää sitä sylissä ). Nyt Fridaykin oli innoissaan. Juoksimme nopean lenkin ja sen jälkeen me menimme Fridayn kanssa pesulle. Kun olimme kuivatelleet niin me menimme innoissamme Lumisaran luokse. Lumisara arvasi että me olimme innoissamme ja hän käski seurata häntä. Näimme ihania pentuja ja vielä ihanempia ja lopulta näimme TOOOODELLA SÖPÖT KOIRANPENNUT !!!! Lainasin Kennelistä kaksi hihnaa ja kaksi pantaa jotka minä laitoin pennuille Rita ja Teri. Sen jälkeen me menimme pulkkamäkeen. Minä pidin pentuja sylissä ja Friday juoksi meidän vieressä. Sitten me menimme luistelemaan. Pennut kaatuilivat mutta kun Friday näytti mallia niin lopulta hekin pysyivät pystyssä (Ainakin pari sekunttia ) Sen jälkeen me menimme lenkille. Pennut haistelivat maata innoissan ja Friday leikki heidän kanssaan mielellään. Sen jälkeen minä vein koirat lämpimään suihkuun jotta lumikökkäreet heidän karvoissaan lähtisivät. Minun ei olisi tällä kertaa teyhnyt mieli viedä niitä huoneisiinsa ja jättää heidät sinne. Mutta minulla oli muitakin menoja joten lupasin koirille että jään kenneliin joksikin muuksi yöksi nukkumaan.
LOPPU

Vastaus:

Tosi hieno tarina!!  Lisään sinulle nyt Ritan ja Terin Saat 15t

Tervetuloa uudelleen!
©2019 Virtuaalikennel/talli Aurinkoranta - suntuubi.com