Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täältä löytyy meidän ihanat ystävämme, jotka elävät enää muistoissamme. Kunnioitusta niille.

 

Nöpösen Aina Ihana "Alina"

(28.7.2011-20.9.2012)

Alina oli ihana ja lempeä suomenlapinkoira tyttö. Se ei ollut niin riehakka kuin muut sen sisarukset, Alina oli kaikista rauhallisin. Alina rakasti ihmisiä ja touhusi aina mieluiten heidän kanssa. Alina oli pieni vesipeto, se oli jopa liian innokas uimaan.

Lapin retkellä vaelsimme kosken läheltä ja silloin se sattui, Alina halusi uimaan vauhdikkaasti virtaavaan koskeen. Se ryntäsi veteen ja siinä samassa virta lähti viemään hätääntynyttä Alinaa, joka yritti kaikin voimin panna vastaan, mutta se oli mahdotonta. Juoksin koskien reunaa ja yritin tavoittaa Alinaa, kunnes pysähdyin. Alina putosi putouksesta...

Kiiruhdin alas, minne koski päättyi, tai siellä oli pieni lampi, josta lähti vain puroja. Yritin etsiä Alinaa katseellani, mutta en nähnyt sitä. Järkytyin sillä putouksen päässä oli kivikkoa. Yhtäkkiä näin jotain harmahtavaa kivikossa... se oli Alina! Säntäsin veteen ja kahlasin Alinan luokse, vettä oli tosin napaani asti. Nostin Alinan syliini ja menin maalle. Laskin Alinan varovasti maahan ja kyykistyin tämän viereen. Aloin itkeä...

Menimme eläinlääkäriin ja Alinaa yritettiin elvyttää, mutta se ei onnistunut... Alina oli iskeytynyt niin pahasti kivikkoon putouksen jälkeen. Virta koetteli sitä liian kovasti. Alina menehtyi.

"Muistamme sinua aina, olet aina yhtä ihana ja uskollinen Alina, meidän aina ihana "

 

Nöpösen Arvasit Oikein "Aapo"

(28.7.2011-28.9.2012)

Aapo oli energinen ja ylväs, iso poika. Joskus vähän ilkeä ja pomotteleva, mutta kuitenkin hyväsydäminen ja uskollinen ystävä.

Tämä poika myös teki ihmisille joskus tepposia, mutta sen viimeinen kerta meni liian pitkälle. Aapo karkasi, eikä palannut. Kun lähdin etsimään Aapoa, niin yhtäkkiä kännykkäni alkoi soida. Vastasin, vaikka se oli tuntematon numero. Puhelun aikana koin järkytyksen.

Laskin kännykän korvaltani ja aloin itkeä. Lähdin juoksemaan hiekkatietä ja kiiruhdin tietylle paikalle, missä autoja oli pysähtynyt. Ryntäsin pala kurkussa ensimmäisen auton eteen ja pysähdyin. Kyykistyin tielle ja silitin verta vuotavaa suomenlapinkoiraa. Purskahdin itkuun. Aapo oli jäänyt auton alle.

Aapo vietiin mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin, mutta sitä ei voitu enää pelastaa. Jo toinen Nöpösen A-pentueen koirista menehtyi.

 "Kaipuu sinua kohtaan on valtavan suuri, mutta elämisesi tiellä on kuoleman muuri. I miss you lovely boy..."

Tervetuloa uudelleen!
©2019 Virtuaalikennel/talli Aurinkoranta - suntuubi.com